Perjantaina 27.9. saaren koillisosa 

Tuliperäinen La Palman saari on syntynyt useassa vaiheessa tulivuorten purkautumisen seurauksena. Yleisesti voidaan sanoa, että saaren kallioperä nuorenee pohjoisesta etelään mentäessä. Vanhimmat laavakerrokset ovat n. kaksi miljoonaa vuotta vanhoja ja nuorimmat ovat peräisin vuoden 1973 purkauksesta. Tänään tutustuimme saaren koillisosaan, jolle on tyypillistä rantaan laskeutuvat syvät ja jyrkkärinteiset rotkolaaksot. Barranco del Los Tilos on yksi vaikuttavimmista laaksoista. Sen seinämät ovat lähes pystysuorat ja korkeuserot ovat suuria. Valokuvasta ei saa käsitystä laakson mittasuhteista. Sen pohjalla on nähtävissä saaren vanhimman vulkaanisen kerrossarjan Garafia tulivuoren kivilajeja: basalttista laavakiveä ja pyroklastisia kerrostumia, joita leikkaavat basalttiset juonikiviparvet. Ikää näillä kerrostumilla on lähes kaksi miljoonaa vuotta. Ilmasto sisämaassa laakson pohjalla on kostea kuin sademetsässä. Nytkin siellä satoi kevyttä tihkusadetta

Laakson pohjukasta ei ole linnuntietä kuin kymmenen kilometriä rannikolle. Ilmasto muuttuu tällä matkalla paahteiseksi ja kasvillisuus on karua verrattuna laakson sisämaassa oleviin metsiin. Rantatörmälle on rakennettu El Chargo Azurin uimapaikka. Rantahiekkaa siellä ei ole. Koko rantaviiva on paksujen mustien basalttisten laava ja pyroklastisten kerroksien peittämä. Vihreyttä rannikolle tuovat laajat banaaniviljelykset.

Maanantai 23.9.2019

Museo Naval-Barco de la Virgen

Tiistai 24.09.2019 Koulussa

Tänään aamumme alkoi espanjankielentunnilla. Vai oliko se englannintunti ?
No ihan oikeasti se oli molempia.
Toista vuotta korunvalmistusta opiskelevilla oli englannin tunti ja meidät ujutettiin mukaan tunnille.
Jakauduimme pareihin tai pieniin ryhmiin ja meidän piti kuvata toisiamme: miltä näytämme, mitä meillä on päällä jne. Espanjankieliset englanniksi ja me vieraat espanjaksi.
Kunhan espanjankieliset (  ! ) opiskelijat vähän rohkaistuivat puhumaan meillä oli tosi hauskaa ja opimme valtavasti toisiltamme. Meidän ryhmässä keskusteltiin jo ohi tehtävänannon musiikista ( hevimetallista tietty ! )  ja Disneyn piirretyistä.
Oli kiva tutustua viimein ”oman luokkamme” ihmisiin.

Iltapäivällä olimme koruntekoluokassa ja aloimme siirtää paperilta käytäntöön suunnittelemiamme koruja. Tehtävänähän meillä on ollut suunnitella joku koru, joka on saanut innoituksensa siitä, mitä olemme tällä saarella nähneet tai kokeneet.
Materiaaliksi meille tarjottiin 1 mm messinkilevyä. Muuta materiaalia ei sitten ollutkaan. Myös työvälineet ovat aika paljon vaatimattomampia kuin olemme KSAO:ssa tottuneet. Ja niitä on huomattavasti vähemmän. Kaikkien korunvalmistusta opiskelevien käytössä on esimerkiksi ainoastaan yksi mikromoottori jne. Tosi mielenkiintoista joskin myös vähän surullista.
 Säästöt ovat iskeneet täälläkin kovasti koulumaailmaan. Opettajat tekevät kuitenkin parhaansa ja ovat täydestä sydämestä mukana opetuksessa. Esimerkiksi väliaikainen opettajamme Patricia tuo huomenna kotoaan lisää työvälineitä ja kaiken materiaalin mitä saa irrotettua.

Täällä oleskelu opettaa aivan varmasti meitä käyttämään työvälineitä innovatiivisesti ja lisää ennestään arvostustamme omaa opinahjoamme kohtaan.
 Asioita ei kannata pitää itsestäänselvyyksinä.
Kaikenkaikkiaan opettavainen päivä siis.

Blogisuoni avautuu myöhässä

14-15.9. Lauantai ja sunnuntai

Lauantaina alkanut pitkä menomatka meni lähes usvassa. Päivät katosivat lentojen ja lentokenttien joukkoon. Joka tapauksessa viimeinen etappi lento Gran Kanarialta La Palmaan oli kaunista katseltavaa. Nousevan auringon valaisemat Kanariansaaret olivat upeita. Etenkin Teneriffa ja Teide tekivät vaikutuksen (lentokoneesta otettu valokuva). Matkalukemisenani ollut artikkeli saarten geologisesta historiasta muuttui vähitellen konkretiaksi. Kirjoitan siitä matkan aikana saadakseni käsityksen ja kokonaiskuvan saarten menneisyydestä. Tuliperäiset Kanariansaaret nuorenevat länttä kohti mentäessä: Fuerteventura ja Lanzarote ovat n. 20 miljoonaa vuotta vanhoja, Gran Kanaria n. 15 milj.v.,  Teneriffa ja sen korkein huippu Teide n. 12 milj.v. ja Gomera n. 10 milj.v. Nämä saaret ovat nousseet jo lakikorkeuteensa. La Palma ja La Hierro ovat nuorimmat saaret, jotka ovat n. 2 miljoonaa vuotta sitten merenpohjasta kohonneita tulivuoria. Ne ovat yhä aktiivisessa vaiheessa ja kohoavat edelleen.

16.9. Maanantai

Huomasin, etten ole enää nuorukainen. Pitkä matka painoi edelleen kropassa. Meillä oli ensimmäiset treffit koululla. Tutustuimme tuleviin opettajiimme, kiertelimme koululla ja ajoimme päivän päätteeksi kaupan kautta kotiimme. Kävimme ajoissa nukkumaan, eikä unta tarvinnut kauaa houkutella.

17.9. Tiistai

Aamu alkoi espanjantunnilla. Teimme tiistaina 10-tuntisen tutustumismatkan saaren eteläkärkeen huikean Patrician opastuksella. Vierailimme käsityö- ja taidepajoilla sekä viinintuottajien tiloilla. Söimme vatsan täydeltä tarjolla ollutta perinneruokaa. Päivä päättyi aivan saaren eteläkärjessä sijaitseville tulivuorille, mikä oli mykistävä kokemus. Valtavat vulkaaniset muodostumat: laavoja erimuodoissaan, pyroklastisia kerrostumia, kraatereita ja vaikka mitä geologiherkkua. Eteläkärjen tulivuoret ovat yhä aktiivisia ja ovat purkautuneet pääasiassa historiallisena ajanjaksona. Viimeisin purkaus on ollut 1973. Jatkamme tästä myöhemmin, kunhan pääsemme tutustumaan laavakenttiin ajan kanssa.

18.9. Keskiviikko

Kävimme kylämme Las Nievesin kirkossa ja sen museossa. Meitä opastivat Monica, englannin opettajamme Vanesa ja kylän historiaan perehtynyt Victor.
19.9. Torstai
Aamu alkoi taas espanjantunnilla. Opettajamme Vanesa tutustutti meidät saaren juhlamenoihin. Iltapäivän vietimme piirtäen ajatuksiamme kasaten.

19.09.2019. Kieltä, kulttuuria ja kaupassakäyntiä

Olipa mukava herätä tähänkin aamuun ja nähdä upeat maisemat oman makkarin ikkunasta.
Aamiaisen jälkeen suunnattiin taas koululle ja -yllätys, yllätys - osattiin perille ilman yhtään turhaa lenkkiä ja eksymättä.
Tänään opeteltiin espanjan kieltä ja kulttuuria Vanesan johdolla. Vanesa on oikeastaan englanninopettaja ja mielissään siitä, että saa harjoitella englantia meidän kanssa.
Tänää puhuttiin paikallisista festivaaleista ja se oli tosi mielenkiintoista. Täällä juhlissa pukeudutaan vanhaan malliin, ollaan yhdessä perheen ja ystävien kanssa, syödään hyvin ja iloitaan. Uskonto on syy ( tai tekosyy ) yhdessä olemiseen ja juhlimiseen. Se on myös tärkeä osa historiaa ja perinnettä. Vanesa kertoi, että kirkossa käyvien ihmisten määrä on koko ajan laskenut. Täälläkin ollaan siis maallistuttu. Täällä Santa Cruz de la Palmassa on tosi tärkeä neitsyen juhlapäivä kerran viidessä vuodessa. Seuraava on ensi vuonna eli 2020. Taidettiinkin jo puoliksi päättää, että tullaan silloin tänne.
Keskusteltiin myös ruokakulttuurista ja saatiin ehkä paras kotiläksy ikinä: mennä ruokailemaan paikalliseen Chipi-Chipi- ravintolaan ja tilata sieltä tietyt ruuat !
Meillä ei vieläkään ollut korunteko/tekniikkatunteja, koska opettaja puuttuu yhä. Otettiin silti pari kuvaa jalometalliluokasta lohdutukseksi.
Koulun jälkeen ajettiin hiukan kauempana olevaan supermarkettiin ja ostettiin kaikenmoista syötävää: raakamakkaroita, juustoa, viikunoita, hunajaa, leipää... kärryt oli siis aika täynnä.
Tällä hetkellä istuskellaan uima-altaan reunalla, tehdään läksyjä ja päivitetään tätä blogia.
Ei hullumpi paikka läksyjen tekoon 😊

Keskiviikko 18.9.

Tänään vierailimme Real Santuario de Nuestra Señora de Las Nieves-kirkossa ja kirkon museossa

 

Kirkon alttari

Saarnastuoli

Kirkossa voi sytyttää sähkökynttilän kolikolla.

 

Museossa ei saanut kuvata, joten upeat korut, votiivilahjat ja Nuestra Señora:n kauniisti kirjaillut vaatteet jäävät vain mieliimme.

Matkalla tuntemattomaan

Iloinen ja innokas kolmikko matkalla kohti Espanjaa, Kanarian saaria ja siellä La Palman saarta. Yhteinen matkamme alkoi Helsinki-Vantaalta lauantaina 14.9.2019 klo 16.50. Ensimmäinen vaihto oli Madridissa, josta jatkoimme kohti Gran Canariaa. Viiden tunnin kentällä torkkuilun ja lukemattomien kahvikupposten jälkeen suuntasimme, potkurikoneella, La Palmaan ja saavuimme viimein majapaikkaamme sunnuntaina aamukymmeneltä.

Maisemat ovat jylhät ja tilapäinen kotimme on hyvin viehättävä uima-altaineen ja sitruspuineen.

Ensimmäinen koulupäivä

Hyvin ansaittujen ja tarpeellisten yöunien jälkeen heräsimme La Palman lämpimän hämärään aamuun.

Aamiaisen syötyämme oli aika suunnata kohti kouluamme - Escuela de Arte Manolo Blahnik.

Hyppäsimme valkoiseen vuokra-volkkariimme, arvoimme Juhan kuskiksi ja lähdimme posottamaan kohti 10-15 min päässä olevaa koulua .... tai siis teoriassa ajoaika oli tuo mutta kolmikkomme teki vähän pidemmän lenkin kiitos hitaanlaisen navigointiohjelmamme. 
Erinäisten seikkailujen jälkeen olimme perillä koululla reilun puolen tunnin ajon jälkeen.

Ystävällisen oppilaan avustuksella löysimme opettajainhuoneen ja sieltä

yhteyshenkilömme Monican.

Vastaanotto oli todella lämmin. Kahvittelun ja (jonkun itse tekemän herkullisen) kakun mussuttamisen ohella juttelimme usean opettajan kanssa ja vaihdoimme ajatuksia.

Tuliaisiksi viemämme Fazerin suklaa teki kauppansa ja muutkin tuliaiset - etenkin muumiaiheiset- tuntuivat isäntäväkeä miellyttävän.

Kävi ilmi, että korupuolen opettajan pitäisi aloittaa kahden viikon kuluttua, mutta kukaan ei vielä tiennyt kuka tämä opettaja tulee olemaan.

Toistaiseksi meidät ottaa siipiensä suojaan koruntekijä-muotoilija-opettaja Patricia

Keskustelimme Patrician kanssa taustoistamme ja mielenkiinnon kohteistamme.

Nyt meillä seuraavan kahden viikon ohjelmassa ainakin tutustumista saareen kulttuuriin ja käsityöpajoihin, piirtämistä ja kovasti toivomiamme espanjankielentunteja.

Tutustuimme myös koulun korutyöpajaan, joka tuntui kovin kotoiselta.

Ruokatunnilla kävimme koulun "ruokalassa" eli läheisellä elintarvikekioskilla. Söimme maittavat lämpöiset sämpylät ja joimme tujut kahvit. Kioskin pitäjä oli todella sympaattinen Venezuelasta kotoisin oleva vanhempi rouvashenkilö ja aiomme käydä ruokailemassa hänen paikassaan mahdollisimman usein. Ainakin ensi torstaina pitää ehkä lähteä sinne stalkkaamaan, sillä paikalle on tulossa Queenin kitaristi Brian May !